Tähtien kirkkaus ja väri
Miksi tähdet eroavat kirkkaudeltaan ja väriltään, mitä magnitudi tarkoittaa ja miten väri paljastaa lämpötilan.
Kirkkaus: magnitudi
Tähtitieteilijät mittaavat kirkkautta antiikista periytyvällä magnitudiasteikolla: pienempi luku on kirkkaampi. Jokainen askel on noin 2,5-kertainen, joten 5 magnitudia on tasan 100-kertainen ero. Sirius on −1,46, Pohjantähti noin 2, ja pimeältä paikalta näkyy tähtiä magnitudiin 6 asti. Kaupungissa raja voi olla 3.
Tähden näennäinen kirkkaus riippuu kahdesta asiasta: sen todellisesta valovoimasta ja etäisyydestä. Deneb näyttää Vegaa himmeämmältä, mutta se on noin 2 600 valovuoden päässä ja todellisuudessa kymmeniätuhansia kertoja Aurinkoa valovoimaisempi.
Väri: lämpötila
Katso Orionia: Betelgeuze (vasemmalla ylhäällä) hehkuu oranssinpunaisena, Rigel (oikealla alhaalla) sinivalkoisena. Väri kertoo pintalämpötilan:
- punainen: noin 3 000 °C (Betelgeuze, Antares)
- oranssi: 4 000 °C (Arcturus, Aldebaran)
- keltainen: 5 500 °C (Aurinko, Capella)
- valkoinen: 9 000 °C (Vega, Sirius)
- sinivalkoinen: 12 000 °C tai enemmän (Rigel, Spica)
Silmälle värit ovat hienovaraisia; hieman epätarkoiksi säädetyt kiikarit tuovat ne paremmin esiin. Vertaa niitä kirkkaiden tähtien listassa.